2 / 2021

Iltasatu.

Olipa kerran Juulia.

Olipa kerran pieni ruskeasilmäinen Juulia niminen tyttö, joka halusi oppia neulomaan. Ikää hänellä oli silloin noin 9 vuotta. Niin tämä pieni Juulia tyttönen pyysi äidiltään sukkapuikot ja lankaa. Hän sai ne ja rupesi neulomaan. Äidille Juulia ilmoitti silmät loistaen aikovansa neuloa serkkutytölleen villapaidan.

Äitiä tämä hymyilytti hiukan salaa. Se oli aika suuri tavoite näin pienelle ensikertalaiselle, mutta tyttö oli päättänyt onnistua. Ohjettakaan hänellä ei ollut, hyvä kun hän osasi lukea, mutta se ei haitannut Juuliaa. Niin tyttö tuhersi ja ahersi muutaman päivän ja sai kun saikin aikaiseksi puolet pienestä etukappaleesta.

Lopulta hän näytti äidilleen ylpeänä pientä neulettaan, joka oli sopivampi nukelle kuin serkkutytölle. Äitiä hymyilytti taas ja hän kehui hienoa villapaidan alkua. ”Olet sinä kyllä taitava”, hän sanoi Juulialle. Enempää tyttö ei jaksanutkaan sillä kertaa neuloa, kaverit pyysivät häntä jo ulos leikkimään ja niin neulominen jäi.

Niin kului muutamia vuosia ja tuo ruttuinen villapaidan alku unohtui kaappiin ja pölyttyi siellä lelujen joukossa. Oli suoranainen ihme, että se oli vielä tallessa. Eräänä päivänä Juulia päätti siivota lelunsa ja antaa ne pois. Hän ei leikkinyt enää leluilla, olihan hän jo 14-vuotias nuori nainen.

Silloin Juulia löysi tuon villapaidan tekeleen ja kaivoi sen kaapista esiin. Häntäkin huvitti hiukan tuo nukkainen pieni neulottu tilkku, josta piti tulla villapaita. Hän näytti villapaidan alkua äidille ja pyysi, että äiti opettaisi hänet oikeasti neulomaan ja äiti opetti. Ensin harjoiteltiin aina oikein -neuletta ja siitä edettiin pieniin villasukkiin.

Juuliasta oli hauska neuloa pikkuveljelle villasukkia, koska ne olivat niin pieniä ja nopeita tehdä. Ylä-asteella hän neuloi sitten viimeinkin villapaidan ja sen sai pikkuveli. Tämä pieni villapaita oli valkoinen ja siinä oli harmaita raitoja. Se oli myös yhtä lyhyt kuin leveä, mutta se ei haitannut. Pikkuveli piti sitä päällään monet kerrat.

Nyt kun näistä tapahtumista on kulunut jo 35 vuotta ja Juulia on jo itsekin mummi, hän muistelee hymyssä suin tätä ensikosketustaan neulomiseen. Villapaidan alkua ei enää ole, se on hävinnyt ajansaatossa jonnekin, mutta muistot ovat jääneet mieleen. Myös Juulian lapset ovat saaneet ensikosketuksensa neulomiseen saman ikäisenä kuin hän itse.

Eikä Juulia opettanut neulomisen alkeita vain tyttärelleen, vaan myös hänen poikansa on kokeillut neulomista. Heitä kiinnosti kokeilla sitä, mitä äitikin aina tekee ja siitäkin Juulialla on hauskoja muistoja. Neulojia heistä ei ole vielä kuitenkaan tullut, vaikka tytär onkin kovasti kiinnostunut käsillä tekemisestä.

Eikä sillä ole Juulian mielestä kiirekään. Neulovat jos tahtovat ja jos eivät tahdo, niin eivät neulo. Juulia aikoo kuitenkin itse jatkaa neulomista vielä pitkään, onhan hänelle siunaantunut uusia pieniä jalkoja, jotka tarvitsevat villasukkia vielä pitkään. 

myssy ja tupsu*