5 / 2021

Ei tosikoille.

Että sellainen etäpalaveri.

Oli keväinen lonkeronharmaa päivä ja Juulialla oli iltapäivällä edessään etäpalaveri kollegoiden kanssa. Heidän oli tarkoitus keskustella siellä tulevasta yhteistyöstä erään taideprojektin parissa. Niin palaveri alkoi ja kaikki mukaan kutsutut olivat saapuneet paikalle.

Pienellä läppärin ruudulla näkyi monta pientä tuttua päätä. Ensin vaihdettiin tietysti kuulumiset mitä kenellekin kuuluu ja sitten ruvettiin pohtimaan yhdessä tulevaa projektia. Juulia ei ollut panostanut sen suuremmin omaan ulkonäköönsä tätä varten, näkyihän ruudulla vain hänen päänsä.

Siksi hän istuikin läppärin äärellä rennosti yöpuku päällään kahvia välillä siemaillen. Hiuksensa hän oli sentään harjannut ja laittanut ponihännälle. Juuliaa väsytti, hänellä oli ollut kiireinen aamu ja nyt hän olisi kaivannut kipeästi päikkäreitä. Niinpä hän suunnittelikin majoittuvansa sohvalle heti, kun palaveri olisi ohi.

Yht’ äkkiä eräs kollega sulki kesken keskustelun kameransa ja poistui paikalta. Hän jätti kuitenkin mikrofoninsa auki kuullakseen mitä muut puhuivat sillä aikaa, kun hän oli muualla. ”Hei oletko vielä siellä”, kysyi projektin vetäjä ja sumean ruudun takaa kuului vastaus, että kyllähän minä olen.

Niin keskustelu jatkui siihen asti normaalisti, kunnes jostain alkoi kuulua yllättäen veden lorinaa. ”Laskeeko joku vettä hanasta”, ajatteli Juulia ja haukotteli samalla salaa. ”Onkohan joku mennyt vessaan”, hän jatkoi miettimistään huvittuneena. Ei kai nyt etäpalaverin aikana sentään kukaan vessaan mene.

Silloin projektin vetäjä kysyi Juulialta jotain ja hänen pohdintansa tuosta epämääräisestä äänestä keskeytyi. ”Kyllä se pissaamiselta vaan kuulostaa”, mietti Juulia ja yritti olla kiinnostunut siitä, mistä projektin vetäjä puhui. Lopulta Juulian poskilihakset kiristyivät uhkaavasti. Hänelle tuli mieleen hassu ajatus: ”Kohta joku vetää varmaan vessan”.

Tämä epämääräinen lorina oli vienyt nyt Juulian koko huomion, mutta hän huomasi läppärin ruudulta, että muillakin oli kasvoillaan hiukan hassuja ilmeitä. Kukaan ei sanonut kuitenkaan mitään, vaan keskustelu jatkui normaalisti eteenpäin. Sitten se tapahtui. Kuului pitkä ähkäisy ja joku veti vessan.

Siitä äänestä ei voinut erehtyä. Juulia puri poskiaan kovemmin kuin koskaan, sillä hän olisi halunnut nauraa ääneen. Koko tilanne oli jotenkin niin absurdi. Kaikki palaverissa olleet kuulivat mikrofonin välityksellä tämän onnettoman kollegan vessakäynnin, mutta kenelläkään ei ollut sydäntä reagoida siihen mitenkään.

Juulia olisi halunnut kysyä kollegaltaan suoraan, että kävitkö sä juuri vessassa ja nauraa, mutta hän ei voinut. Hän ei halunnut loukata kollegaansa, hänkään. Niin Juulia katseli ikkunasta ulos hetken aikaa ja yritti koota itsensä, sillä läppärin ruudulla oli tarjolla todella monenlaisia ilmeitä juuri sillä hetkellä.

Kun Juulia sai lopulta nieleskeltyä pois viimeisenkin hymyn häivän huuliltaan, hän keskittyi taas palaveriin ja loppu palaveri sujuikin sitten hyvin. He saivat päätettyä paljon asioita sinä päivänä. Mitä opimme tästä, mietti Juulia jälkikäteen: Muista sulkea aina mikrofoni. Tsek. Laitettu muistiin.

myssy ja tupsu*